Hei. Nimeni on Jutta, olen 19, ja asun poikaystäväni Juhan, 24, ja Sonjan, 6kk kanssa Keravan nuorisoasunnossa. Juha työskentelee päivät kokkina ja minä olen Sonjan kanssa kotosalla pyörittämässä arkea. Sonjan kanssa me tehdään ihan tavallisia juttuja, leikitään, ryömitään ja luetaan myös kirjoja. Ulkoilut on nyt jäänyt vähän vähemmälle noiden kamalien pakkasten takia, mutta muuten käydään pitkiäkin vaunulenkkejä päivittäin. Toisinaan Sonja on siivousapuna. Esimerkiksi tänä aamuna, kun laitoin pyykkejä kuivaustelineeseen, niin neiti repi niitä alas lattialle. :)
Sonjan syntymä oli elämäni ihanin kokemus. Synnyttäminen ja ne kamalat supistukset eivät olleet niinkään ihania, mutta se tunne, kun saa ensimmäistä kertaa ensimmäisen lapsensa syliinsä, on jotain uskomatonta. Minä olin niin hermostunut että en saanut mitään sanaa suustani, tuijotin vain pientä limaista tyttöäni, mutta sisimmässä olin niin onnellinen. Kaikki varpaat ja sormet löytyi, ja muutenkin vaikutti normaalilta tapaukselta. Sonja pääsi ensimmäiselle pesulle sen jälkeen kun Juha katkaisi napanuoran, mutta pesun hoiti kätilö. Juha oli niin shokissa ettei uskaltanut pestä Sonjaa. Sitten vaa'an ja mittarin mukaan neidillä oli painoa 4375grammaa ja pituutta 53 senttiä!!! Ja raskausaikana luvattiin että lapsi painaa alle 3 kiloa syntyessään....
Ensimmäinen kuukausi Sonjan kanssa meni ihan sumussa. Olin ihan älyttömän väsynyt, mutten näyttänyt sitä kenellekkään. Ensimmäiset 2 viikkoa me juostiin joka päivä jossain kylässä näyttämässä Sonjaa, ja jos satuttiinkin olemaan joskus kotona meillä oli vieraita. Olenkin päättänyt nyt että jos meille joskus toinen lapsi tulee, vierailut otetaan vastaan vasta kun arki on vähän tasapainottunut.
Sonjan ollessa kahden kuukauden ikäinen muutimme Päivölänrinteestä 200 metrin päähän, Hakkuutielle. Samoihin aikoihin Sonja oppi tarttumaan tarjottuun esineeseen ja kääntymään mahalta selälteen, ja melkeimpä siitä asti on kovasti yrittänyt päästä ryömimään/konttaamaan. Ja nyt, puolen vuoden iässä, Sonja on vihdoinkin sen oppinut. :)
En ole ekoäiti, Sonja on saanut tuttelia sairaalasta asti, mutta imetin kuitenkin osa-aikaisesti melkein 4kk. Mielestäni se on parempi kuin ei mitään, ja minulle on pääasia, että Sonja saa mahan täyteen, vaikkapa sitten tuttipullosta. En myöskään ole koskaan harkinnut kestovaippoja, minä olen muutenkin niin huono pesemään pyykkiä ettei hermot kestäisi vielä tuplasti enemmän pesemisessä. Enpä ole kamalasti ajatellut ja kauhistellut niitä jättimäisiä vaippavuoria silloin kun olen ollut niin väsynyt etten meinaa jaksaa vaihtaa edes sitä kertakäyttövaippaa. Sitten soseet. Aloitettiin ne ihan suosituksen mukaan, 4kk iässä. Ja kyllä, kaupan soseita ollaan pääsääntöisesti osteltu. Joskus kyllä olemme tehneet myös itse. Sonjan lempisose on päärynä. ALoitimme maistelut mangosta, joka oli virhe. Sonja on syönyt soseita pian 3kk, eikä kasvikset, liha, kala, kana tai puurot meinaa upota millään. Hedelmät ja marjat vaan kelpaisi. Minua pelottaa ettei tuo lapsi saa tarpeeksi ravintoa, kun ei syö kunnolla. Ajattelin soittaa neuvolaan, heti kun saan aikaiseksi ladattua puheaikaa prepaid-liittymääni...
Tällaista, nyt pitänee lopettaa, koska Sonja heräsi pienen pieniltä nokosiltaan, mutta kommentoikaa ja kyselkää. :) Ja ensi kirjoituskerralla laitan myös kuvia!
